Suomen juniorijalkapalloon on alettu viime vuosina panostaa aikaisempaa enemmän

Suomea pidetään ennenkaikkea jääkiekkomaana ja tämä näkyy myös siinä, että jääkiekko on pitkään ollut yksi suosituimmista harrastuksista juniori-ikäisten keskuudessa. Jalkapallo on kuitenkin alkanut kiriä jääkiekon rinnalle tai jopa sen ohi.

Juniorijalkapallon kilpajoukkueiden valmennukseen sekä harjoitteluolosuhteisiin onkin alettu panostaa aikaisempaa enemmän; jo ala-asteikäisille lapsille on alettu järjestää kilpajoukkueita, joita valmentaa ammattivalmentaja ja jotka osallistuvat erilaisiin seurantatapahtumiin ja leireihin ja tekevät pelimatkoja myös ulkomaille. Toisaalta näiden kilpajoukkueiden rinnalla on lapsille tarjolla runsaasti erilaisia harrastejoukkueita, jotka toimivat “kaikki pelaa” -periaatteen mukaisesti. Voidaankin siis sanoa, että jo lapsille on tarjolla sekä tavoitteellista jalkapallotoimintaa että harrastetoimintaa, johon kaikki voivat osallistua. Osa on kuitenkin sitä mieltä, että suuri harrastajamäärä heikentää lajin yleistä valmennuksen tasoa, mikä voi olla yksi syy siihen, etteivät lahjakkuudet pääse maassamme ponnahtamaan pinnalle; valmennuksen ei sen kehittämisestä huolimatta katsota aina olevan samalla tasolla kuin sen pitäisi olla lajin suuren suosion huomioon ottaen.

Juniorijalkapallon kehittämistarpeita

Kritiikkiä on esitetty tavoitteellisen jalkapallotoiminnan keskittymisestä lähinnä pääkaupunkiseudulle ja Turkuun – maan sisällä esiintyy suuria laatueroja eri alueiden tarjoamien mahdollisuuksien ja toiminnan laadun suhteen. Kysymyksiä on herättänyt myös se, että vaikka lajiin on alettu panostaa aikaisempaa enemmän, ei maastamme juurikaan löydy lajin huippuja – mitä siis tehdään väärin? Jääkiekon puolella Suomesta löytyy yhä uudelleen ja uudelleen lajin huippunimiä, jotka niittävät kansainvälistä mainetta, mutta miksi näin ei juurikaan tapahdu jalkapallon osalta? Suomen jalkapallon taso ei jostakin syystä ole ponnisteluista huolimatta kehittynyt samaan tahtiin kuin jalkapallon huippumaissa. Valmennuksen kehittäminen edelleen on varmastikin yksi keino parantaa Suomen nykyhetken jalkapallon tasoa ja tämän tulee lähteä jo juniori-ikäisten lasten valmennuksen parantamisesta.