Suomen jalkapallovalmennus kaipaa oivalluksia

Oivallusten kautta menestykseen

football coachingSen lisäksi että huippu-urheilumenestys vaatii lahjakkaita urheilijoita, se vaatii paljon myös valmennukselta – voidaankin sanoa, että tällä hetkellä suomalaisesta jalkapallovalmennuksesta näyttäisi puuttuvan tietynlaisia oivalluksia tuottaakseen uusia jalkapallotähtiä.

Millaisia oivalluksia jalkapallovalmennuksemme tarvitsee?

Valmennuspuolella pitäisi uskaltaa aikaisempaa rohkeammin kokeilla uusia asioita sekä uudistua. Nuoria tulisi motivoida aikaisempaa paremmin jatkamaan harrastustaan myös teini-iässä, jolloin yllättävän moni lopettaa lajin harrastamisen. Luovuuden ja ilon mukaanottaminen aikaisempaa laajemmin sekä harjoittelutilanteisiin että pelikentälle voisivat tehdä ihmeitä.

Jalkapallomme tason vertaaminen kansainväliseen tasoon pitäisi kenties hetkeksi unohtaa ja keskittyä vain omaan tekemiseen ja oman tason nostamiseen. Pelaajien henkilökohtaisten taitojen kehittäminen saattaisi myös olla avain parempiin tuloksiin – koska pelitaidot ovat koko pelaamisen perusta ja jos näissä taidoissa on puutteita, näkyy se koko joukkueen tuloksessa.

Keskustelun avaaminen sekä rohkea ja avoin keskustelu tilanteesta saattaisi viedä valmennusta eteenpäin ja tuoda niitä paljon kaivattuja oivalluksia; olisi tärkeää miettiä, mihin suuntaan maamme jalkapalloa on tarkoitus viedä sekä millaisten keinojen avulla tähän pyritään. Ideoita voisi hakea ulkomailta asti; ulkomaiset menestystarinat saattaisivat antaa vinkkejä myös Suomen jalkapallovalmennukselle sekä vastauksia esimerkiksi kysymykseen siitä, miten joissakin maissa jalkapallon taso on saatu nostettua pohjamudista huipun tuntumaan melko lyhyen ajan sisällä.

Lasten ja nuorten joukkueiden osalta “kaikki pelaa” -sääntöjen noudattaminen, johon sisältyy esimerkiksi toiminnan leikkimielisyyden, yksilöllisyyden sekä suvaitsevaisuuden korostaminen, on varmasti tarpeen, jottei jalkapallosta tule liian vakavaa jo nuorella iällä. Monissa jalkapallojoukkueissa ollaan oltu huolestuneita siitä, että monet lahjakkaatkin nuoret lopettavat jalkapallon murrosiässä. Syitä tähän pitäisi etsiä ehkä syvempää kuin ainoastaan murrosiän aiheuttamista myllerryksistä nuoren elämässä – pitäisikin ehkä pohtia, miksi nuoret eivät harrastusta enää halua jatkaa ja onko esimerkiksi valmennusilmapiirissä jotakin sellaista, mikä karkottaa nuoria lajinharrastajia? Murrosiässä tosin monet joutuvat myös tekemään lajivalintoja, jos ovat esimerkiksi aikaisemmin harrastaneet aktiivisesti useaa lajia. Näissä valinnoissa jalkapallo saattaaa jäädä kakkossijalle. Tähänkin tilanteeseen voisi olla hedelmällistä etsiä syitä vaikkapa nuoria jalkapallon lopettaneita harrastajia haastattelemalla. Tällä hetkellä paljon mahdollista potentiaalia valuu hukkaan nuorten lopettaessa harrastuksensa juuri kun vuosikausien harjoittelusta olisi pian aika alkaa korjata satoa.