Suomen jalkapallon ja juniorijalkapallon historian havinaa

Jalkapallon ensiaskeleita maassamme 1890-luvulta 1900-luvun alkuun

1890-luvulla jalkapallo saapui Suomen. Englantilaiset merimiehet sekä suomalaiset, jotka olivat tutustuneet jalkapalloon ulkomailla, toivat lajin mukanaan Suomeen. Pelin säännöt oli esitelty jo tätä ennen vuonna 1870 suomalaisessa sanomalehdessä.

Alkuvaiheessa peli saapui Vaasaan, Viipuriin, Sortavalaan sekä Turkuun ja pelaaminen oli harrastepohjaista. Turussa sitä alettiin pelata lyseossa vuonna 1898 ja alussa jalkapalloa pelasivatkin lähinnä opiskelijat ja koululaiset.

1900-luvun alkupuolella peliä alettiin harrastaa myös Helsingissä. Helsingissä järjestettiin ensimmäistä kertaa jalkapalloturnaus, jota voidaan pitää merkittävänä, vuonna 1906 ja laji alkoi lyödä itseään läpi helsinkiläisten keskuudessa. Ensimmäiseen merkittävään turnaukseen osallistui kuusi joukkuetta. Palloliitto perustettiin Suomeen vuonna 1907. Ensimmäinen Suomenmestaruuspeli pelattiin vuonna 1908 ja se pidettiin cup-muotoisena.

Maamme jalkapallon historiaa 1910-luvulta 1920-luvulle

Pikkuhiljaa osallistujia alkoi olla SM-peleissä enemmän ja enemmän; esimerkiksi vuonna 1917 niihin osallistui 13 joukkuetta ja vuonna 1929 osallistuneita joukkueita oli jo 22. Töölön pallokenttä saatiin käyttöön vuonna 1915. Jalkapalloa harrastettiin aluksi lähinnä vain kaupungeissa, koska pelikenttiä ei ollut tarjolla maaseudulla.

Maajoukkueen kehittyminen

football historyEnsimmäiseen maaotteluunsa Suomi osallistui vuonna 1911. Seuraavana vuonna se jo pääsi yllättämään ollen Tukholman olympialaisissa neljäs. Itsenäisyytensä aikana Suomi osallistui ensimmäistä kertaa maaotteluun vuonna 1919, jolloin vastassa oli Ruotsin joukkue.

1920-luvun lopulla maajoukkue alkoi menestyä aikaisempaa huonommin, minkä syyksi epäiltiin esimerkiksi sitä, että Suomessa järjestettiin niin kovin vähän pelejä, jolloin joukkueet eivät saaneet riittävästi pelikokemusta. Suomi alkoi hävitä lähes kaikki maajoukkuetason pelinsä.

1930-luvulla suunta oli samankaltainen – tappioita ropisi. “Valkoisen” Suomen aikana jalkapalloa ei arvostettu yhtä paljon kuin joitakin muita lajeja, kuten suomalaista pesäpalloa. Ulkomailla jalkapallo alkoi jo tuolloin ammattimaistua, mutta Suomessa lajin harrastajat olivat vielä amatööritasolla. Pelaajia vaivasi ajan, valmentajien, organisaation ja rahan puute. Ensimmäisen kokopäiväisen työntekijän palloliitto sai vuonna 1936. Ensimmäinen sarjamuotoinen Suomenmestaruuspeli pelattiin vuonna 1930.

1940-luvun lopussa sodan jälkeinen lama alkoi hellittää ja jalkapallossakin saavutettiin muutamia melko hyviä tuloksia. 1950-luvulla Suomi saavutti joitakin yksittäisiä voittoja, mutta oli silti jäänyt kauas lajin kärkimaiden taakse.